Venuksen perääntyvä vaihe alkaa - laskeutuminen Manalaan ja Inannan myytti

3.10.2026 Venus aloittaa perääntymisensä skorpionissa. Matka sisäänpäin alkaa. Tämä muistuttaa vahvasti Inannan matkaa Manalaan – matkaa, jossa rakkauden, hedelmällisyyden ja voiman jumalatar joutuu kohtaamaan jotakin, mitä hän ei voi hallita tutuilla keinoillaan. Inanna laskeutuu sisarensa Ereshkigalin hallitsemaan alamaailmaan ja kulkee seitsemän portin läpi. Jokaisella portilla häneltä riisutaan jotakin hänen asemastaan, vallastaan ja identiteetistään kertovaa. Kruunu, korut ja muut jumalattaren asemaa vahvistavat tunnukset otetaan pois. Portti portilta hän menettää sen, minkä varaan hänen näkyvä identiteettinsä on rakentunut, kunnes hän seisoo Manalassa ilman niitä määritelmiä, joiden avulla hän on aiemmin tuntenut itsensä. Manalassa häntä odottaa Ereshkigal, hänen sisarensa ja vastakuvansa. Inanna kuuluu näkyvään maailmaan, elämään, rakkauteen ja kukoistukseen, kun taas Ereshkigal hallitsee kuolemaa, pimeyttä, menetystä ja tiedostamattoman syvyyksiä. Jungilaisittain sisarten kohtaaminen voidaan nähdä tietoisen ja tiedostamattoman, egon ja varjon kohtaamisena. Ereshkigal ei ole vain Inannan vastustaja. Hän vartioi porttia siihen, mitä Inanna ei vielä tunne itsessään. Hän edustaa niitä psyyken puolia, joita tietoinen minä on oppinut torjumaan: vihaa, surua, kateutta, seksuaalisuutta, vallanhalua, haavoittuvuutta, menetystä ja kuolemanpelkoa – mutta myös sellaista voimaa, jota tietoinen minä ei vielä osaa käyttää. Varjo ei synny siitä, että nämä puolet olisivat olemassa, vaan siitä, ettemme halua niiden kuuluvan kuvaan itsestämme. Siksi läheiset ihmissuhteet voivat toimia voimakkaina peileinä. Toinen ihminen ei välttämättä synnytä meissä sitä tunnetta, jonka hän herättää, vaan hän voi osua johonkin, joka on jo olemassa syvällä psyykessämme.

Venuksen laskeutuminen Manalaan ei siten tarkoita vain rakkauden tai ihmissuhteiden tarkastelua. Se voi avata kysymyksiä omasta arvosta, kiintymyksestä, vallasta, luottamuksesta ja siitä, mihin olemme sitoneet kokemuksemme omasta arvostamme. Inannan seitsemän porttia voidaan nähdä psykologisen riisumisen kuvana. Jokainen portti vie syvemmälle, kunnes kysymys muuttuu perustavaksi: Kuka minä olen, kun kaikki se, minkä avulla olen määritellyt itseni, ei enää suojaa minua? Portit eivät riisu Inannalta hänen arvoaan. Ne riisuvat käsityksiä siitä, mistä hänen arvonsa tulee. Tässä on jungilaisen individuaation ydin. Tarkoituksena ei ole hävittää persoonallisuutta tai tulla joksikin toiseksi, vaan tulla kokonaisemmaksi. Varjoa ei tarvitse tuhota, vaan oppia kuuntelemaan. Tiedostamaton ei ole vihollinen, vaan osa psyykettä, joka pyrkii tulemaan tietoisuuden piiriin. Siksi Inanna tarvitsee Ereshkigalia. Ilman Manalaa hän voisi jäädä samaistumaan vain omaan kirkkauteensa. Ereshkigal puolestaan tuo näkyviin sen, mikä kirkkauden alle on jäänyt. Vastakohdat eivät lopulta pyri tuhoamaan toisiaan, vaan kohti syvempää kokonaisuutta. Myös Venuksen perääntyminen kuvaa tätä liikettä. Venus kääntyy takaisin ja palaa vanhaan maastoon kysyen: Mitä todella arvostan? Mitä rakastan? Mihin olen kiinnittynyt? Mitä pelkään menettäväni? Ja mikä minussa yrittää tulla nähdyksi? Skorpionissa kysymykset menevät pinnan alle. Siksi 3.10. voidaan symbolisesti nähdä hetkenä, jolloin Venus astuu ensimmäiselle portille. Matkan tarkoituksena ei välttämättä ole löytää heti vastauksia, vaan suostua kohtaamaan se, mitä olemme aiemmin väistäneet. Matka Manalaan alkaa siitä, että lakkaamme pakenemasta sitä, mikä odottaa meitä siellä. Kun vanhoja identiteetin kerroksia riisutaan, jäljelle voi jäädä mahdollisuus kohdata jotakin aidompaa – ei uusi identiteetti, vaan syvempi yhteys itseemme.

“Saavumme paikkaan, josta lähdimme – ja tunnemme sen ensimmäistä kertaa.” — T. S. Eliot

24.10. Venus saavuttaa yhden koko syklin merkittävimmistä kohdista: alakonjunktion, jossa Venus kohtaa Auringon skorpionissa. Symbolisesti Venus saapuu Manalan sydämeen. Inannan tarinassa hän on tässä vaiheessa kulkenut kaikki seitsemän porttia. Häneltä on riisuttu hänen tunnuksensa, asemansa ja valtansa. Hän joutuu kohtaamaan Ereshkigalin – pimeän, torjutun ja tiedostamattoman puolen. Tässä kohtaa myös Venuksen symbolinen matka saavuttaa syvimmän pisteensä. Alakonjunktiota voidaan verrata Uusikuuhun: vanha Venus-sykli on tullut päätökseensä ja uusi sykli alkaa näkymättömissä. Venuksen ja Auringon kohtaaminen muodostaa Venuksen syklissä niin kutsutun Venus Star Pointin, Venuksen tähtipisteen. Symbolisesti se on kuin siemen, joka istutetaan pimeään. Skorpionissa tämä siemen liittyy erityisesti siihen, mitä olemme valmiita muuttamaan rakkaudessa, läheisyydessä ja omanarvontunnossa. Jotakin vanhaa voi joutua kuolemaan, jotta jotakin aidompaa voisi syntyä. Mikä on minun arvoni silloin, kun ulkoiset määritelmät riisutaan pois? Venus Star Point voidaan nähdä uuden Venuksen syklin sydämenä. Se liittyy tämän hetken lisäksi myös Venuksen pidempään kahdeksan vuoden rytmiin, jossa Venuksen kohtaamiset Auringon kanssa muodostavat taivaalle viisisakaraisen kuvion. 24.10. on symbolisesti syklin siemenkohta. Joskus juuri vanhan kuoleminen antaa meille mahdollisuuden löytää itsemme uudelleen.

“Luola, johon pelkäät astua, sisältää aarteen, jota etsit.” — Joseph Campbell

Kun Venus on kohdannut Auringon, hänen matkansa alkaa vähitellen kääntyä kohti näkyvyyttä. 25.10.Venus perääntyy skorpionista takaisin vaakaan. Ulkoisesti hän siis palaa ihmissuhteiden, tasapainon ja vastavuoroisuuden merkkiin, mutta sisäinen matka jatkuu kohti syvyyttä. Kysymys on siitä, mitä tapahtuu meille suhteessa toiseen. Mitä annamme itsestämme säilyttääksemme yhteyden? Missä joustaminen muuttuu itsensä kadottamiseksi?  Näin Venuksen matka vie vähitellen kohti kohtaa, jossa vanha tapa määritellä itseämme ei enää kanna 14.11. Venus pysähtyy ja kääntyy jälleen suoraksi. Tämä on seuraava suuri käännekohta: sisäänpäin suuntautunut matka alkaa muuttua paluuksi. Paluu ei ole paluuta vanhaan. Se on paluuta uudella tietoisuudella. Ja ehkä juuri siinä on tämän Venuksen syklin tärkein kysymys: Mistä olen valmis luopumaan, jotta voisin löytää sen, mikä minussa on aidosti arvokasta?

“Meidän on oltava valmiita päästämään irti suunnittelemastamme elämästä, jotta voimme kohdata sen elämän, joka odottaa meitä.” — Joseph Campbell

3.10. Merkurius on skorpionin merkissä ja neliössä sekä Marsiin että perääntyvään Plutoon. Mars on leijonan merkissä ja kolmioi perääntyvää Neptunusta sekä on oppositiossa Plutoon. Mieli, tahto ja tiedostamaton joutuvat kosketuksiin.  Merkurius, Mars ja Pluto nostavat pintaan sen, mikä on ollut tiedostamatonta. Merkuriuksen ja Pluton kohtaaminen voi avata oven psyyken syvempiin kerroksiin ja nostaa tietoisuuteen ajatuksia, tunteita tai aiheita, jotka olemme ehkä yrittäneet pitää varjossa. Se, minkä olemme työntäneet tietoisuuden ulkopuolelle, voi nyt alkaa vaatia tulla nähdyksi ja tunnistetuksi. Merkuriuksen ja Marsin jännite puolestaan voi tehdä sisäisestä ristiriidasta näkyvän: mieli sanoo yhtä, mutta jokin meissä haluaa toimia toisin. Sanoista voi tulla teräviä, koska niiden taakse kätkeytyy usein jokin tiedostamaton tunne tai tarve. Marsin ja Pluton yhteys vie vielä syvemmälle kysymykseen tahdosta. Missä kohtaa toimimme omasta tahdostamme ja missä kohtaa jokin tiedostamaton ja alitajuinen voima ottaa ohjat? Tämän opposition aikana on hyvä tunnistaa omat syvemmät motiivit sekä muistaa, että maltti on valttia. Samanaikaisesti Marsin kolmio Neptunukseen avaa yhteyden toisenlaiseen tietämiseen. Kaiken ei tarvitse ensin muuttua ajatukseksi tai sanaksi tullakseen tietoisuuteen. Psyyke voi puhua kuvien, unien, aavistusten, kehollisten tuntemusten ja symbolien kautta. Jokin voidaan ensin aistia syvällä sisimmässä, nähdä unessa tai tuntea kehossa – ja vasta myöhemmin sille löytyy sanat.

4.10. Aurinko asettuu oppositioon perääntyvän Saturnuksen kanssa vaaka–oinas akselilla. Aurinko edustaa tietoista minuutta. Saturnus tuo eteemme todellisuuden, rajat ja vastuun. Vaaka–oinas akselilla kysymys muuttuu hyvin henkilökohtaiseksi: Kuka minä olen suhteessa toiseen? Jungilaisessa ajattelussa ihmissuhde toimii usein peilinä. Se, mitä toisessa ihailemme, torjumme tai voimakkaasti vastustamme, voi kertoa jotakin myös omasta psyykestämme. Siksi ihmissuhteen kriisi ei aina kerro vain suhteesta. Se voi paljastaa jotakin minän rakenteesta. Olenko oppinut joustamaan niin paljon, että en enää tiedä, mitä itse haluan? Olenko pitänyt rauhaa yllä oman totuuteni kustannuksella? Saturnus kysyy, mikä tästä kaikesta kestää todellisuuden.

Samanaikaisesti Merkurius muodostaa kvinkunssit perääntyviin Uranukseen ja Neptunukseen. Mieli joutuu sopeutumaan johonkin, mitä se ei täysin hallitse tai pysty järkeilemään. Uranus voi rikkoa vanhan käsityksen. Neptunus voi sulattaa sen rajat. Olemme usein rakentaneet kertomuksen siitä, miksi jokin suhde tapahtui, miksi toinen käyttäytyi tietyllä tavalla tai miksi itse toimimme kuten toimimme. Joskus tiedämme jotakin kehollisesti ennen kuin osaamme sanoittaa sen. Joskus uni kertoo sen, minkä hereillä oleva mieli torjuu. Kaikkea ei voi ratkaista ajattelemalla. Ehkä kaikkein tärkeintä ei juuri nyt ole löytää vastausta, vaan oppia kuuntelemaan sitä, mikä yrittää tulla tietoisuuteen.

7.10. Merkurius ja Venus kohtaavat toisensa. Mieli ja sydän tulevat samaan tilaan. Se, mitä tunnemme, haluamme tai kaipaamme, voi saada sanoja. Perääntyvä Venus tekee kohtaamisesta erityisen sisäänpäin kääntyneen. Kyse ei välttämättä ole uuden löytämisestä vaan jonkin vanhan ymmärtämisestä uudella tavalla. Jokin keskustelu voi palauttaa mieleen menneisyyden. Jokin tunne voi saada uuden merkityksen. Jokin ihminen voi nousta uudelleen tietoisuuteen. Tai saatamme vihdoin löytää sanat jollekin, jonka olemme jo pitkään tienneet sisimmässämme. Tiedostamaton ei aina saavu tietoisuuteen suorana vastauksena. Se voi tulla tunteena, muistona tai toistuvana teemana. Merkuriuksen ja Venuksen kohtaaminen antaa tälle sisäiselle ainekselle kielen.

”Syvällä sielussa, tuskan ja sekasorron alla, avautuu ääretön, suuri hiljaisuus - rannaton ja tyyni meri, jota mikään ei voi häiritä. Luonnon määrätön rauha, kaikkea ymmärrystä ylempi. Sitä me kaipaamme ja etsimme idästä ja lännestä, ylhäältä ja alhaalta, mutta löydämme sen lopulta sisältämme.” — R.M. Bucke

Samaan aikaan Mars muodostaa sekstiilin Uranukseen. Tämä tuo kokonaisuuteen liikkeen ja vapautumisen mahdollisuuden. Kun jokin tulee tietoiseksi, siihen ei enää tarvitse reagoida samalla tavalla kuin ennen. Oivallus voi synnyttää uuden tavan toimia. Marsin ja Uranuksen sekstiili avaa mahdollisuuden irrottautua automaattisesta toiminnasta. Suuri muutos ei synny vain siitä, että ymmärrämme varjomme. Sen täytyy alkaa näkyä myös siinä, miten toimimme. Tämä on yksi individuaation keskeisistä liikkeistä: emme tuhoa varjoa, vaan tulemme tietoisiksi siitä, jolloin se ei enää hallitse meitä yhtä tiedostamattomasti.

Perääntyvän Khironin positiiviset aspektit Kuunsolmuille tuovat tähän kokonaisuuteen parantavan sävyn. Khironin symboliikka muistuttaa siitä, ettei haavaa tarvitse poistaa, jotta voisimme olla kokonaisia. Haava voi olla kohta, jonka kautta opimme tuntemaan itsemme syvemmin. Se, mikä meissä on ollut kipeää, voi samalla avata tien ymmärrykseen, myötätuntoon ja tietoisuuteen. Kun Khiron liittyy Kuunsolmuihin, menneisyyden kokemukset voivat alkaa asettua osaksi suurempaa tarinaa. Se ei tarkoita, että menneisyys muuttuisi. Sen merkitys voi muuttua.

“Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki energiasi uuden rakentamiseen, ei vanhan vastustamiseen.” — Dan Millman

Lempeää viikonloppua!  Johanna