Täysikuu oinaassa – vastakohtien alkemia

Lauantaina 26.9. kello 19:49 on Täysikuu, kun Aurinko on vaa'an ja Kuu oinaan merkissä. Täysikuu on tietoisuuden ja tiedostamattoman kohtaamisen hetki. Aurinko edustaa tietoista minuutta, identiteettiä ja sitä, mitä olemme valmiita näkemään itsessämme, kun taas Kuu liittyy tunteisiin, tarpeisiin, vaistoihin ja psyyken tiedostamattomiin kerroksiin. Täysikuu toimii sisäisenä peilinä, joka tuo vastakkaiset puolet samanaikaisesti näkyviin ja kutsuu tarkastelemaan niiden välistä suhdetta. Tällä kertaa vastakkain ovat oinas ja vaaka – minä ja toinen. Oinas kysyy: Kuka minä olen? Mitä minä haluan? Uskallanko olla oma itseni? Vaaka puolestaan kysyy: Miten olen suhteessa toiseen? Kuinka säilytän yhteyden kadottamatta itseäni? Kyse ei ole siitä, että toinen pitäisi valita toisen sijaan, sillä sekä itsenäisyys että yhteys kuuluvat eheään ihmisyyteen.

"Kuten kaikki energia lähtee vastakohtaisuudesta, myös psyykellä on sisäinen polariteetti, joka on sen elävyyden välttämätön edellytys, kuten Herakleitos jo kauan sitten tajusi” — C.G.Jung

 

 

Oinas on eläinradan ensimmäinen merkki. Se symboloi alkua, syntymistä, ensimmäistä impulssia ja elämänvoimaa, joka sanoo: minä olen. Oinaan Kuu tuo tunteisiin alkuvoimaa ja vaistonvaraisuutta. Se ei kysy ensisijaisesti, mitä muut odottavat, vaan reagoi, haluaa, liikkuu ja etsii omaa suuntaansa. Täysikuu voi siksi nostaa esiin kysymyksiä omasta tahdosta ja itsenäisyydestä. Missä olemme kuunnelleet liikaa muiden toiveita tai mukautuneet niin pitkälle, että yhteys itseemme on hämärtynyt? Jos olemme oppineet olemaan kilttejä ja sovittelevia, saatamme tiedostamattamme torjua itsestämme oinaan puolia: suoruutta, päättäväisyyttä, tervettä itsekkyyttä ja rohkeutta ottaa tilaa. Varjo ei kuitenkaan ole pelkästään kielteinen. Sen sisällä voi olla juuri sitä elinvoimaa, jota tarvitsemme tullaksemme kokonaisemmiksi. Oinaan syvin kysymys voikin olla hyvin yksinkertainen: Saanko olla minä?

Auringon ollessa vaa'an merkissä mukaan tulee suhde, kohtaaminen ja peilaaminen. Löydämme osan itsestämme aina myös suhteessa toisiin ihmisiin. Jungilaisessa psykologiassa tähän liittyy projektio: saatamme nähdä toisessa ominaisuuden, jota emme itse vielä tunnista. Voimme esimerkiksi ihailla toisessa rohkeutta, jota emme uskalla ilmaista, tai ärsyyntyä hänen itsekkyydestään, koska emme tunnista omaa tarvettamme pitää puoliamme. Tämä ei tarkoita, että kaikki toisessa havaitsemamme olisi projektiota – ihmiset ovat todellisia ja suhteissa tapahtuu todellisia asioita. Jungilainen näkökulma kutsuu kuitenkin tutkimaan myös sitä, mitä toinen herättää meissä. Oinaan ja vaa'an akselilla kysymys voi olla: missä kohtaa olen kadottanut itseni suhteeseen – ja missä kohtaa olen kadottanut yhteyden toiseen suojellakseni itseäni? Individuaatio ei tarkoita eristäytymistä, vaan vähittäistä tulemista siksi, joka todella olemme, samalla kun opimme olemaan suhteessa muihin tietoisemmin.

“Sydämellä on syynsä, joita järki ei tunne.” — Blaise Pascal

Kuun läheisyydessä oleva perääntyvä Neptunus tuo oinaan alkuvoimaan pehmeämmän ja vaikeammin määriteltävän sävyn. Oinas haluaa toimia, kun taas Neptunus liuottaa rajoja. Oma tahto voi tuntua samanaikaisesti voimakkaalta ja vaikeasti hahmotettavalta. Saatamme aistia, että jokin uusi haluaa syntyä, vaikka emme vielä tiedä, mikä se on. Neptunus avaa oven tiedostamattoman symboliseen maailmaan. Unet, intuitio, mielikuvat, kaipaus ja vaikeasti sanoitettavat tunteet voivat nousta tietoisuuteen. Kaikkea ei tarvitse heti analysoida tai ratkaista, sillä psyyke voi puhua ensin symbolin kautta ja vasta myöhemmin ymmärryksen kautta. Perääntyvä Neptunus kysyy myös, mistä oma toimintamme todella nousee: toiminko siksi, että todella haluan, vai yritänkö todistaa jotakin itselleni tai muille? Tässä oinaan rohkeus voi tarkoittaa myös pysähtymistä ja kuuntelemista.

“Se, mikä on takanasi ja se, mikä on edessäsi, ovat pieniä asioita verrattuna siihen, mikä on sisälläsi.” — Ralph Waldo Emerson

Auringon ja perääntyvien Pluton ja Uranuksen välille muodostuu kultainen ilmamerkkien suurkolmio. Ilma liittyy ajatuksiin, näkökulmiin, kommunikaatioon ja kykyyn tarkastella asioita tietoisemmin. Se tuo vastapainoa Täydenkuun tunne- ja vaistomaailmalle. Kun pystymme tarkastelemaan sisäisiä kokemuksiamme ilman, että samaistumme niihin täysin, tietoisuus laajenee. Emme vain tunne, vaan voimme myös kysyä, mistä tunteemme ja reaktiomme syntyvät. Uranus tuo mukaan äkillisiä oivalluksia, uusia näkökulmia ja vanhojen ajatusrakenteiden murtumista. Saatamme huomata, että jokin tuttu identiteetti on rakentunut vanhojen odotusten, roolien tai puolustusmekanismien varaan. Jokin sisäinen rakenne voi tulla tiensä päähän. Uranus kysyy: Voisinko nähdä itseni toisin? Jos Uranus on salama, Pluto on maanalainen tuli. Pluto vie pinnan alle ja kutsuu kohtaamaan sen, mikä on jäänyt tiedostamattomaan. Se voi nostaa näkyviin vallan, kontrollin, pelon ja kiintymyksen kaltaisia psyyken syviä kerroksia. Myös Pluton symboloima varjo sisältää kuitenkin käyttämätöntä voimaa, luovuutta ja elinvoimaa. Se, minkä olemme joutuneet tukahduttamaan, ei välttämättä katoa, vaan jää odottamaan mahdollisuutta tulla tietoiseksi. Uranus avaa uuden näkökulman, Pluto vie sen juurelle.

Täysikuu täydentää ilmamerkkien suurkolmion Leija-suurkuvioksi. Suurkolmio tarjoaa luonnollista virtausta, kun taas oppositio antaa sille suunnan. Tässä Täysikuu toimii Leijan vetävänä akselina ja nostaa oinaan Kuun ja vaa'an Auringon välisen minä–toinen-teeman keskiöön. Jungilaisittain vastakohtia ei tarvitse ratkaista niin, että toinen voittaa. Psyyken kasvu tapahtuu usein juuri silloin, kun pystymme pitämään kaksi vastakkaista asiaa samanaikaisesti tietoisuudessa. Leija ei poista vastakohtia, vaan antaa niiden väliselle jännitteelle suunnan. Uranus avaa uuden näkökulman, Pluto vie syvyyteen ja Neptunus tuo mukaan tiedostamattoman symbolisen maailman. Siksi tämän Täydenkuun voi nähdä eräänlaisena sisäisenä kynnyksenä. Jokin meissä haluaa tulla näkyväksi, mutta se ei välttämättä ilmesty heti valmiina vastauksena. Se voi alkaa tunteena, kaipauksena tai intuitiona, jonka jälkeen mukaan tulee uni, symboli tai yllättävä oivallus. Vasta myöhemmin siitä syntyy tietoinen ymmärrys ja valinta. Ensin koemme, sitten tiedostamme, ymmärrämme ja lopulta valitsemme.

Täysikuu voi nostaa näkyviin jotakin, joka on ollut jo pitkään kasvamassa tiedostamattoman puolella. Saatamme huomata, missä olemme luopuneet omasta tahdostamme, tunnistaa tarpeen ottaa enemmän tilaa tai nähdä jonkin vanhan ihmissuhdemallin uudessa valossa. Ehkä ymmärrämme myös, että olemme projisoineet toiseen jotakin sellaista, joka haluaa nyt tulla takaisin osaksi omaa psyykettämme. Täysikuun tehtävä ei välttämättä ole antaa meille välitöntä vastausta, vaan valaista se, mitä emme enää pysty olemaan näkemättä. Minä ja toinen, itsenäisyys ja yhteys, tietoinen ja tiedostamaton, valo ja varjo voivat kaikki kuulua samaan psyykkiseen kokonaisuuteen. Täysikuun syvin kysymys voikin olla: Voinko olla kokonaan minä ilman, että minun täytyy sulkea toinen ulkopuolelleni – ja voinko olla suhteessa toiseen kadottamatta itseäni? Jungilaisessa individuaatiossa emme lopulta valitse vastakohtien välillä. Opimme olemaan niiden kanssa tietoisessa suhteessa. Kun pystymme kantamaan vastakohtia sisällämme ilman, että meidän tarvitsee tukahduttaa kumpaakaan, niiden välille voi syntyä jotakin uutta. Juuri vastakohtien välisessä jännitteessä voi syntyä uusi tietoisuus.

“Elämän tarkoitus ei ole välttää kärsimystä, vaan löytää sille merkitys.” — Viktor Frankl

Täydenkuun kartalla Mars on ravun merkissä, ennen kuin siirtyy maanantaina 28.9. leijonan merkkiin. Marsin harmoniset aspektit Kuulle sekä Auringolle tuovat Täydenkuun aikaan lisää energiaa, rohkeutta ja mahdollisuutta toimia sen mukaan, mitä sisäisesti koemme ja tarvitsemme. Ravussa Marsin energia liittyy erityisesti tunteisiin, turvaan, kotiin ja omien rajojen suojelemiseen. Toimintaa ohjaa helposti se, mikä tuntuu henkilökohtaisesti tärkeältä ja mikä herättää halun puolustaa itseä tai läheisiä.

Samaan aikaan Mars ja perääntyvä Khiron ovat neliössä, mikä tuo mukaan herkemmän ja haavoittuvamman sävyn. Marsin tahto ja toimintavoima voivat osua kohtiin, joissa tunnemme itsemme riittämättömiksi, torjutuiksi tai tavalla tai toisella haavoittuneiksi. Vanhat kokemukset voivat aktivoitua erityisesti silloin, kun koemme, että oikeuttamme toimia, puolustaa itseämme tai ilmaista omia tarpeitamme kyseenalaistetaan. Khironin ja Marsin neliö voi kuitenkin auttaa näkemään, missä omaa voimaa on aiemmin jouduttu pidättelemään haavan, pelon tai hyväksynnän tarpeen vuoksi. Nyt kysymys ei ole niinkään siitä, miten pääsemme haavasta eroon, vaan siitä, voisimmeko suhtautua siihen uudella tavalla. Voisiko haavoittuvuus saada olla olemassa ilman, että sen vuoksi täytyy luopua omasta tahdosta? Ravun Mars muistuttaa, että todellinen voima ei aina näyttäydy ulospäin suuntautuvana toimintana. Joskus se on kykyä pysähtyä, tunnistaa oma tunne ja suojella sitä, mikä meille on tärkeää. Kun Mars siirtyy leijonaan, energia alkaa kuitenkin vähitellen suuntautua näkyvämpään itseilmaisuun, luovuuteen ja rohkeuteen olla oma itsensä. Khironin neliö voi siksi toimia kynnyksenä: ennen kuin uskallamme astua näkyvämmäksi, joudumme ehkä kohtaamaan jonkin vanhan kohdan, jossa emme ole vielä täysin uskoneet omaan oikeuteemme olla, toimia ja tulla nähdyksi.

“Ja nyt kun sinun ei enää tarvitse olla täydellinen, voit alkaa olla todellinen.” — Anna Quindlen

Keskiviikkona 30.9. Merkurius siirtyy skorpionin merkkiin. Merkuriuksen ja Khironin välinen oppositio nostaa esiin ajatuksia, sanoja ja keskusteluja, jotka voivat osua herkkiin tai aiemmin haavoittuneisiin kohtiin. Skorpionissa Merkurius ei tyydy pinnallisiin vastauksiin, vaan haluaa nähdä asioiden taakse ja tavoittaa sen, mikä on jäänyt piiloon tai sanomatta. Khironin oppositio voi tuoda tietoisuuteen vanhoja ajatusmalleja, kokemuksia tai sanoja, jotka edelleen vaikuttavat tapaamme kommunikoida ja tulkita itseämme. Jokin keskustelu voi tuntua tavallista henkilökohtaisemmalta, mutta samalla se voi avata mahdollisuuden ymmärtää omaa haavaa uudella tavalla. Skorpionin Merkurius rohkaisee katsomaan myös niitä tunteita, joita olemme ehkä mieluummin väistäneet. Tässä aspektissa sanoilla on erityinen voima. Ne voivat satuttaa, mutta parhaimmillaan ne voivat myös vapauttaa. Joskus parantava keskustelu alkaa juuri siitä, että uskallamme sanoa ääneen jotakin, jonka olemme pitkään pitäneet sisällämme. Khiron muistuttaa, ettei haavoittuvuuden näyttäminen ole heikkoutta, vaan se voi olla tie syvempään ymmärrykseen ja yhteyteen. Oppositio ei kuitenkaan pyri siihen, että toinen puoli voittaisi. Se kutsuu kuuntelemaan sekä järjen että tunteen, sekä sen, mitä pystymme sanomaan, että sen, mille emme vielä löydä sanoja. Skorpionin Merkuriukselle hiljaisuuskin voi olla viesti – joskus kaikkein merkityksellisimmät asiat löytyvät juuri siitä, mikä jää rivien väliin.

“Rohkeus ei aina karju. Joskus rohkeus on hiljainen ääni päivän lopussa, joka sanoo: yritän huomenna uudelleen.” — Mary Anne Radmacher

Lempeää Täydenkuun aikaa! Johanna