Täysikuu kaloissa ja osittainen Kuunpimennys

Perjantaina 28.8. kello 7:18 on Täysikuu neitsyen ja kalojen akselilla. Aurinko ja Merkurius ovat yhtymässä neitsyessä, kun taas Kuu on vastapäätä kaloissa. Kyseessä on myös osittainen Kuunpimennys, mikä syventää hetken symboliikkaa ja nostaa erityisesti tietoisen ja tiedostamattoman välisen kohtaamisen esiin. Täysikuu on aina polariteetin hetki. Aurinko valaisee sitä, minkä Kuu tekee näkyväksi, ja vastakkaiset merkit muodostavat peilin, jossa kaksi erilaista tapaa hahmottaa elämää kohtaavat. Neitsyt etsii järjestystä, selkeyttä ja konkreettista ymmärrystä, kun taas Kalat liikkuvat intuition, tunteen, mielikuvien ja symbolien maailmassa, jossa kaikkea ei voi selittää järjellä. Aurinko ja Merkurius neitsyessä korostavat tietoista mieltä. Merkuriuksen yhtymä Aurinkoon voi auttaa näkemään selkeämmin sen, mikä on aikaisemmin ollut tiedostamatonta. Kuu kaloissa tuo rinnalle toisenlaisen tiedon: tunteen, intuition, unet ja sisäiset kuvat. Se muistuttaa, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää heti. Jotkin kokemukset on ensin tunnettava ja hyväksyttävä ennen kuin ne voidaan pukea sanoiksi.

Osittainen Kuunpimennys voi symbolisesti himmentää hetkeksi tuttua näkymää ja tuoda esiin jotakin, mikä on jäänyt taustalle. Tunne-elämän tai sisäisen maailman teema voi tulla näkyväksi tavalla, jota ei enää voi ohittaa. Kyse ei välttämättä ole ulkoisesta tapahtumasta, vaan sisäisestä tiedostamisesta: jokin psyykkinen sisältö tulee tietoisuuteen ja pyytää tulla kohdatuksi. Neitsyen varjopuolena voi olla tarve analysoida, korjata ja hallita kaikkea. Kalojen haasteena puolestaan voi olla rajojen hämärtyminen ja eksyminen tunteiden tai mielikuvien virtaan. Siksi nämä kaksi tarvitsevat toisiaan. Neitsyt tuo intuitioon erottelukykyä ja rakennetta, kun taas kalat muistuttavat, ettei kaikkea tarvitse hallita tai ratkaista. Merkuriuksen ja Auringon yhtymä voi auttaa pukemaan sanoiksi sen, minkä Kuu kaloissa on tiennyt jo pitkään. Jokin tunne voi saada nimen, intuitiivinen aavistus muuttua ymmärrykseksi ja tiedostamaton sisältö tulla tietoisen mielen tarkasteltavaksi. Samalla pimennys muistuttaa, ettei kaikkea tarvitse ratkaista heti. Kun vanha tapa nähdä itse tai oma elämä alkaa väistyä, uuden vastauksen ei tarvitse syntyä saman tien. Ensin voi syntyä tyhjä tila, jossa vanha menettää otteensa ja uusi alkaa vähitellen muodostua. Tämän Täysikuun ja Kuunpimennyksen äärellä voimme kysyä: Mitä tiedostamaton yrittää nyt kertoa minulle? Mitä minun on nähtävä selkeämmin ja mitä minun on opittava hyväksymään ilman tarvetta ymmärtää kaikkea heti? Neitsyen viisaus on kyky erottaa. Kalojen viisaus on kyky yhdistyä. Näiden kahden kohtaaminen muistuttaa siitä, että todellinen eheys ei synny järjen tai intuition valitsemisesta, vaan niiden välisestä dialogista. Tietoisuus tarvitsee tiedostamatonta yhtä paljon kuin tiedostamaton tarvitsee tietoisuutta. Kun nämä kaksi voivat kohdata toisensa ilman, että kumpaakaan yritetään tukahduttaa, syntyy mahdollisuus syvempään ymmärrykseen ja kokonaisempaan tapaan olla yhteydessä itseemme ja elämään.

"Kaunein kokemus, jonka voimme saada, on mystinen." — Albert Einstein

 

 

Kun Aurinko, Merkurius ja Kuu muodostavat neliön Uranukseen, ajassa on myös arvaamaton, levoton ja yllätyksellinen puolensa. Uranus on psyyken herättäjä ja ravistelija – voima, joka rikkoo vanhoja rakenteita silloin, kun ne eivät enää vastaa elävää todellisuutta. Sen vaikutus tuo näkyväksi sen, mikä kaipaa vapautumista. Erityisesti Merkuriuksen ollessa mukana kuviossa ajatukset, viestintä ja oivallukset voivat saada äkillisen suunnanmuutoksen. Uranus voi toimia kuin salamanisku tietoisuudessa: se valaisee hetkeksi maiseman, jota emme aikaisemmin nähneet. Koska myös Kuu on neliössä Uranukseen, yllätyksellisyys voi tuntua voimakkaasti tunnetasolla. Sisäinen maailma voi liikahtaa nopeasti, ja jokin pitkään pinnan alla ollut tunne saattaa nousta esiin odottamattomalla tavalla. Turvallisuuden tunne voi hetkellisesti järkkyä, mutta samalla juuri tämä järkkyminen voi vapauttaa meidät sellaisesta emotionaalisesta mallista, joka on tullut tiensä päähän. Uranus tuo tietoisuuteen jotakin, mikä ei enää suostu pysymään vanhan minäkuvan tai totutun psykologisen järjestyksen sisällä. Se voi tuntua ensin häiriöltä, mutta myöhemmin ymmärrämme sen olleen kutsu muutokseen. Tässä Täysikuussa ja osittaisessa Kuunpimennyksessä tämä korostuu erityisesti: jotakin voi tulla näkyväksi tavalla, jota emme olisi osanneet ennakoida. Vanha ajatus, tunne tai käsitys itsestä voi murtua nopeasti, jotta sen tilalle voisi syntyä jotakin aidompaa. Uranus muistuttaa, että joskus tietoisuus tarvitsee ravistelua nähdäkseen sen, minkä se on liian pitkään ohittanut.

”Meidän ei tarvitse nähdä koko portaikkoa. Riittää, että näemme seuraavan askeleen.” — Martin Luther King Jr.

Perääntyvien Neptunuksen ja Pluton kvinkunssit Auringolle muodostavat Jod-suurkuvion. Jod syntyy, kun kaksi planeettaa ovat sekstiilissä keskenään ja muodostavat molemmat kvinkunssin kolmanteen planeettaan. Tässä tapauksessa Auringosta tulee kuvion kärkipiste – ja samalla koko asetelman tietoisuutta ja elinvoimaa keskittävä voima. Kvinkunssi tuntuu sisäisenä hienosäätönä: jokin ei enää sovi yhteen vanhalla tavalla, mutta uusi muoto ei ole vielä täysin hahmottunut. Kun Jodin kärjessä on Aurinko, kysymys kohdistuu erityisesti identiteettiin, tietoisuuteen, omaan suuntaan ja siihen, kuka olen suhteessa omaan elämääni. Perääntyvä Neptunus tuo mukaan syvän tiedostamattoman, intuition, antautumisen ja vanhojen ihanteiden purkautumisen. Perääntyvä Pluto puolestaan vie vielä syvemmälle psyyken kerroksiin: vallan, kontrollin, pelkojen, kiintymysten ja vanhojen identiteettirakenteiden äärelle. Jod voi kuvata hetkeä, jolloin tietoisen minän on sopeuduttava johonkin paljon suurempaan psyykkiseen muutokseen. Ego ei välttämättä itse valitse muutoksen suuntaa. Pikemminkin tiedostamaton tuo esiin sisältöjä, jotka vaativat tietoisuutta muuttumaan. Neptunuksen ja Pluton ollessa perääntyviä prosessi kääntyy erityisen voimakkaasti sisäänpäin. Ulkoisten tapahtumien sijaan kyse voi olla sisäisestä uudelleenjärjestäytymisestä: vanha kuva itsestä alkaa liueta, samalla kun syvempi ja aidompi identiteetti pyrkii esiin. Tämä tekee pimennyksestä voimakkaan transformaation kynnyksen. Aurinko Jodin kärkenä joutuu ikään kuin kahden suuren kollektiivisen voiman väliin: Neptunus liuottaa sen, mikä on menettänyt merkityksensä, ja Pluto muuttaa perusteellisesti sen, mikä ei enää voi jatkaa entisellään. Jod voi ensin synnyttää tunteen, että jokin elämässä on muuttumassa, vaikka emme vielä tiedä, mihin suuntaan. Juuri tässä piilee sen mysteeri: suunta voi alkaa hahmottua vasta, kun lakkaamme yrittämästä pakottaa sitä esiin.

”Se, minkä tiedämme, on pisara; se, mitä emme tiedä, on valtameri.” — Isaac Newton

Cereksen sekstiili Auringolle ja Merkuriukselle tuo tähän voimakkaaseen Täysikuun ja pimennyksen kokonaisuuteen hoivaavan, ravitsevan ja palauttavan vastavoiman. Se pehmentää osaltaan muutospainetta ja auttaa käsittelemään esiin nousevia asioita tavalla, joka ei perustu pakottamiseen vaan kuuntelemiseen. Ceres symboloi elämän ylläpitämistä, hoivaa, ravintoa, kiintymystä ja irtipäästämisen viisautta. Sen yhteydessä Aurinkoon kysymys voi olla siitä, mikä todella ravitsee elinvoimaamme ja mikä puolestaan kuluttaa sitä. Onko tapa, jolla pidämme itsestämme huolta, aidosti yhteydessä omiin tarpeisiimme – vai hoidammeko edelleen itseämme vanhojen velvollisuuksien ja odotusten kautta? Sekstiili Merkuriukselle tuo tämän teeman myös ajatusten ja sanojen tasolle. Nyt voi olla mahdollista puhua sellaisista tunteista ja tarpeista, joista on aikaisemmin ollut vaikea puhua. Merkurius auttaa nimeämään sen, mitä Ceres tuntee. Kun sisäinen kokemus saa sanat, siitä tulee helpommin ymmärrettävä ja jaettava. Ceres liittyy myös sisäiseen hoivaavaan äitiin – siihen psyyken osaan, joka osaa kuunnella, ravita ja antaa tilaa kasvulle. Tämä on tärkeä vastapaino Neptunuksen ja Pluton syvälle puhdistavalle prosessille. Kaikkea ei tarvitse ratkaista analysoimalla tai repimällä juurineen irti. Jotkin asiat tarvitsevat ensin turvaa, hyväksyntää ja aikaa. Ceres muistuttaa, että muutos tarvitsee hoivaa. Kun vanha identiteetti, tunne tai elämänrakenne on liikkeessä, meidän ei tarvitse vaatia itseltämme välitöntä selkeyttä. Voimme kysyä yksinkertaisemmin: mitä tarvitsen juuri nyt voidakseni kasvaa tämän muutoksen läpi? Cereksen sekstiili Aurinkoon ja Merkuriukseen antaa mahdollisuuden löytää sanoja omille tarpeille, kuunnella kehon ja tunteiden viestejä sekä rakentaa tietoista suhdetta siihen, mikä todella ravitsee elämää. Se tuo tähän pimennykseen lempeän muistutuksen siitä, että myös irtipäästäminen on rakkauden muoto – ja että joskus kasvaminen tarkoittaa sitä, että opimme ensin hoivaamaan itseämme uudella tavalla.

Syvien muutosvoimien keskellä tämä hetki kutsuu myös hiljentymään, vetäytymään ja kuuntelemaan. Tämä on otollinen aika meditaatiolle, luonnossa olemiselle tai muulle tietoiselle työskentelylle oman henkisen polun äärellä. Kaikkeen ei tarvitse löytää vastausta mielen avulla. Joskus syvin ymmärrys syntyy vasta silloin, kun lakkaamme etsimästä ja annamme itsellemme luvan olla hetken vain hiljaa. Juuri hiljaisuudessa sisäinen ääni voi tulla kuuluviin. Se voi olla hyvin hienovarainen tunne, intuitiivinen aavistus, kehollinen viesti tai jokin sisäinen tieto, jota emme vielä osaa pukea sanoiksi. Tunteet ovat kuin vuorovesi: ne tulevat ja menevät, mutta niiden alla oleva meri on syvempi kuin yksikään aalto. Ehkä juuri tässä on kalojen Täysikuun syvin viisaus: me emme ole yksittäinen aalto, joka yrittää hallita merta. Olemme myös itse meri. Kun hiljennymme, voimme huomata, että kaiken muutoksen, epävarmuuden ja sisäisen liikkeen alla on jotakin, joka pysyy. Jokin syvempi osa meistä tietää, että vaikka emme vielä näe seuraavaa askelta, meidän ei tarvitsekaan nähdä koko matkaa. Ehkä tämän Täysikuun tehtävä ei olekaan antaa meille kaikkia vastauksia, vaan opettaa meitä luottamaan siihen valtamereen, jota emme vielä tunne. Kun mieli hiljenee, sydän alkaa kuulla. Kun kontrolli hellittää, elämä alkaa jälleen virrata. Ja kun uskallamme antautua tuntemattomalle, saatamme huomata, että emme ole eksyneet – olemme palaamassa kotiin itseemme. Hiljaisuus ei ole tyhjyyttä. Se on paikka, jossa näkymätön alkaa puhua.

"Sisälläsi on hiljaisuus ja pyhäkkö, johon voit vetäytyä milloin tahansa." — Hermann Hesse

Mars ravun merkissä neliössä perääntyvään Saturnukseen on hyvin voimakas tahto–raja teema. Mars haluaa toimia, suojella, puolustaa ja edetä, kun taas Saturnus pysäyttää, hidastaa ja vaatii kohtaamaan sen, mikä on vielä keskeneräistä. Ravussa Marsin toiminta on lähtökohtaisesti tunneperäistä ja suojelevaa. Se reagoi erityisesti silloin, kun oma turvallisuus, koti, perhe tai emotionaaliset rajat ovat uhattuina. Neliö Saturnukseen voi kuitenkin synnyttää kokemuksen, että omat tarpeet ja tunteet törmäävät ulkoisiin velvollisuuksiin, rajoituksiin tai riittämättömyyden kokemukseen. Perääntyvä Saturnus tekee tästä erityisesti sisäisen prosessin. Kysymys ei välttämättä ole siitä, että jokin ulkopuolinen todella estää toimintaa, vaan siitä, että sisäinen auktoriteetti kysyy mitä kannan vastuullani – ja mitä en enää halua kantaa? Milloin suojelen itseäni ja milloin reagoin vanhasta pelosta käsin? Marsin ja Saturnuksen neliö voi kuvata taistelua vaiston ja sisäistetyn auktoriteetin välillä. Mars sanoo: ”Toimi.” Saturnus vastaa: ”Et vielä.” Tämä voi tuntua turhautumisena, pysähtymisenä tai jopa vihantunteena, mutta syvemmällä tasolla aspekti kutsuu rakentamaan aivan uudenlaista suhdetta omaan voimaan. Ravun Marsille erityisen tärkeäksi nousee emotionaalisten rajojen rakentaminen. Kaikkea ei tarvitse pelastaa, kaikkeen ei tarvitse reagoida eikä omaa turvallisuutta tarvitse enää ansaita olemalla jatkuvasti vahva muiden puolesta. Parhaimmillaan tämä aspekti opettaa, että todellinen voima ei ole jatkuvaa eteenpäin työntymistä. Joskus vahvin teko on pysähtyä, kuunnella tunnetta ja odottaa, kunnes toiminnalle löytyy oikea aika ja suunta. Saturnuksen opetus Marsille onkin: energia tarvitsee rakenteen. Kun tunne, tahto ja vastuu löytävät toisensa, turhautunut energia voi muuttua kestäväksi voimaksi.

"Eivät vahvimmat tai älykkäimmät selviä, vaan ne, jotka sopeutuvat parhaiten muutokseen." — Charles Darwin

 

 

 

Neitsyen tarotkortti on Erakko ja kalojen Kuu. Molemmat kortit kutsuvat meitä kääntymään sisäänpäin, mutta ne tekevät sen hyvin eri tavoin. Erakko kuvaa ihmistä, joka vetäytyy hetkeksi pois maailman hälinästä etsiäkseen syvempää totuutta. Kortin vanhus kulkee yksin, lyhty kädessään ja sauva toisessa. Hänen katseensa on kohdistunut sisäänpäin ja eteenpäin, ei ulkoisen maailman kiireisiin. Erakko ei pakene elämää, vaan ottaa etäisyyttä siihen voidakseen nähdä sen tarkemmin. Hänen viisautensa ei perustu siihen, että hän tietäisi kaiken, vaan siihen, että hän on valmis pysähtymään, kuuntelemaan ja kysymään olennaisia kysymyksiä. Erakon lyhty valaisee vain pienen alueen hänen edessään. Koko matka ei ole näkyvissä. Tämä kuvaa sisäistä viisautta hyvin olennaisella tavalla: meidän ei tarvitse tietää koko vastausta voidaksemme ottaa seuraavan askeleen. Riittää, että näemme sen verran, mikä on juuri nyt tarpeen. Erakon valo on sisäisen ymmärryksen valo. Se on tietoisuutta, joka syntyy hiljaisuudessa, kokemuksesta ja oman sisäisen äänen kuuntelemisesta. Erakkoon liittyy myös erottelukyvyn teema, joka on keskeinen osa neitsyen symboliikkaa. Mitä on olennaista ja mikä epäolennaista? Mikä on todellista ja mikä vain pelkoa, oletusta tai vanhaa uskomusta? Mitä kannattaa säilyttää ja mistä on tullut aika päästää irti? Erakko vetäytyy, jotta hän voisi nähdä nämä asiat selkeämmin.

Kuu vie meidät aivan toisenlaiseen maisemaan. Siinä missä Erakko valaisee pientä aluetta ympärillään, Kuu sijoittuu maailmaan, jossa mikään ei ole täysin selkeää. Kuun valo heijastaa, vihjaa ja muuttaa maisemaa. Kuun kortissa kaksi tornia, niiden välistä kulkeva polku, vedestä nouseva rapu sekä koira ja susi kuvaavat psyyken eri tasoja. Koira ja susi edustavat kesytettyä ja villiä, tietoista ja tiedostamatonta puolta meissä. Ne katsovat Kuuta kohti ja reagoivat johonkin, mitä ne eivät täysin ymmärrä. Vedestä nouseva olento puolestaan symboloi jotakin, joka alkaa nousta tiedostamattoman syvyyksistä tietoisuuden alueelle. Se voi olla tunne, muisto, vaisto, pelko tai oivallus, joka ei ole vielä saanut selkeää muotoa. Kuun maisemassa kulkeva polku näyttää katoavan kahden tornin väliin ja jatkuu kohti tuntematonta. Tämä on matka, jossa emme voi aina luottaa pelkästään siihen, mitä näemme. Tarvitaan intuitiota, herkkyyttä ja kykyä sietää epävarmuutta. Kuu opettaa, että kaikkea ei voi ratkaista järjellä. Jotkin asiat täytyy ensin tuntea, aistia ja kohdata ennen kuin ne voidaan ymmärtää.

Tässä mielessä Erakko ja Kuu täydentävät toisiaan kauniisti. Erakko kysyy: mitä tiedän? Kuu kysyy: mitä tunnen, aistin ja vielä tiedostamattani tiedän? Erakko etsii vastausta hiljaisuudesta ja havainnoinnista, Kuu puolestaan unista, symboleista, tunteista ja sisäisen maailman hienovaraisista viesteistä. Neitsyen ja kalojen akselilla tämä voi tarkoittaa matkaa mielen järjestyksestä kohti syvempää luottamusta elämään.  Siksi näiden kahden kortin viisaus ei ole valita toista toisen sijasta. Tarvitaan sekä Erakon lyhtyä että Kuun luottamusta pimeään. Erakko auttaa meitä erottamaan intuition pelosta, kun taas Kuu muistuttaa Erakkoa siitä, ettei kaikkea arvokasta voi mitata tai selittää. Yhdessä ne opettavat meille, että todellinen sisäinen viisaus syntyy, kun järki ja intuitio oppivat kuuntelemaan toisiaan. Erakon ja Kuun yhteinen matka ei ole matka pois itsestä, vaan syvemmälle itseen. Erakko antaa meille lyhdyn, jotta pystymme näkemään oman sisäisen maisemamme hieman selvemmin. Kuu puolestaan opettaa, ettei koko maisemaa tarvitsekaan nähdä kerralla. Joskus juuri epäselvyys, arvoituksellisuus ja hetken hämmennys avaavat tien sellaiseen ymmärrykseen, johon pelkkä järki ei olisi koskaan johtanut. Neitsyen Erakko kysyy, mikä on totta. kalojen Kuu kysyy, mitä pinnan alla tapahtuu. Yhdessä ne kutsuvat meitä löytämään totuuden, joka syntyy vasta silloin, kun kuuntelemme sekä järkeä että sielua.

"Se, mikä on toukka maailmalle, on perhonen sielulle." – Laozi

Lempeää Täydenkuun ja pimennyksen aikaa!  Johanna

 

Teoskuva; Tiina Poutanen