Hiljaisuuden kynnyksellä

Viikonloppu alkaa Kuun siirtyessä viimeiseen neljänneksen vaiheeseen. Tässä vaiheessa käymme läpi irtautumista, arviointia, puhdistautumista ja luopumista. Perjantaina 11.9. on Uusikuu, joten sitä ennen katse siirtyy sisäisiin mielen maisemiin ja loppuunsaattamiseen. Nyt ei ole enää tarpeen aloittaa uutta, vaan antaa tilaa sille, mikä haluaa päättyä. Voimme pysähtyä tarkastelemaan kulunutta kuunkiertoa ja kysyä, mitä olemme oppineet, mistä on aika irrottautua ja mitä emme enää halua kantaa mukanamme seuraavaan sykliin. Viimeisen neljänneksen energia kutsuu meitä myös hiljentämään tahtia. Kun ulkoinen tekeminen vähenee, sisäinen ääni voi tulla paremmin kuulluksi. Keskeneräiset asiat, tunteet tai oivallukset voivat nousta tietoisuuteen juuri siksi, että niille syntyy tilaa. Tämä on eräänlainen kynnyksen vaihe: vanha sykli on jo päättymässä, mutta uusi ei ole vielä alkanut. Tämä vaihe voidaan nähdä psyykkisenä vetäytymisenä, jossa tietoisen minän ote elämästä alkaa hetkeksi hellittää. Olemme tottuneet ajattelemaan, että kehitys tarkoittaa jatkuvaa eteenpäin menemistä, rakentamista ja saavuttamista. Kuun vähenevässä vaiheessa liike on kuitenkin toisenlainen. Psyyke kutsuu meitä kääntymään takaisin kohti sitä, mikä on jäänyt käsittelemättä, tiedostamatta tai sivuun työnnettynä. Tässä kohtaa varjo voi tulla lähemmäksi. Varjo ei kuitenkaan tarkoita ainoastaan niitä puolia itsestämme, joita pidämme kielteisinä tai häpeällisinä. Se voi sisältää myös tunteita, tarpeita, lahjoja ja elämäntapoja, joita emme ole jostain syystä sallineet itsellemme. Se, minkä olemme joutuneet sulkemaan tietoisuutemme ulkopuolelle voidaksemme selviytyä, sopeutua tai täyttää muiden odotuksia, voi nyt koputtaa sisäiseen oveen. Siksi irtipäästäminen ei aina tarkoita jonkin ulkoisen asian jättämistä taakse. Joskus meidän on päästettävä irti sisäisestä identiteetistä, jonka varaan olemme rakentaneet itsemme. Voimme joutua kysymään: Kuka olen, jos en enää olekaan se ihminen, joka aina jaksaa, suorittaa, huolehtii, ymmärtää, kontrolloi tai pitää kaiken koossa?

“Kun emme enää pysty muuttamaan tilannetta, meitä haastetaan muuttamaan itseämme.” —Viktor E. Frankl

Jungilaisittain juuri tyhjyys voi olla merkityksellinen psyykkinen tila. Kun vanha samaistuminen alkaa hajota, ego ei enää pysty määrittelemään itseään entisellä tavalla. Tämä voi synnyttää epävarmuutta ja jopa tunnetta siitä, ettei tiedä, kuka on tai mihin on menossa. Silti juuri tässä välitilassa voi tapahtua jotain olennaista: psyyke vapautuu hetkeksi tarpeesta tietää. Vanhankuun lähestyessä on hyvä antaa itselleen lupa levätä, vetäytyä ja olla hetken tekemättä mitään. Kaikkea ei tarvitse ratkaista tai ymmärtää. Joskus tärkeintä on vain tunnistaa, mikä on tullut tiensä päähän ja antaa sen hiljalleen irrota. Kun luovumme siitä, mikä ei enää palvele meitä, syntyy samalla tyhjää tilaa uudelle. Viimeinen neljännes voi toimia eräänlaisena psyykkisenä kuoleman ja uudestisyntymisen symbolina. Jokin vanha sisäinen rakenne saa päättyä, jotta sen energia voi vapautua. Se, mikä kuolee, ei välttämättä ole ollut väärää. Se on voinut olla aikanaan välttämätöntä. Se on saattanut suojella meitä, auttaa meitä selviytymään tai antaa meille identiteetin silloin, kun tarvitsimme sitä. Mutta jokin, joka on kerran ollut tarkoituksenmukaista, ei välttämättä palvele meitä enää. Siksi keskeinen kysymys ei ehkä ole se, mitä meidän pitäisi tehdä seuraavaksi, vaan mitä meidän on ensin päästettävä irti, jotta voimme astua uuteen vaiheeseen kevyempinä ja tietoisempina. Kuun pimeys ei ole tyhjyyttä ilman merkitystä. Se on kohtu, jossa uusi alkaa muodostua näkymättömissä. Ja ehkä juuri siksi meidän ei tarvitse kiirehtiä kohti seuraavaa vaihetta. Voimme luottaa siihen, että kun annamme vanhan syklin päättyä rauhassa, jokin syvempi meissä tietää jo, mihin suuntaan seuraavaksi.

“Mitä hiljaisemmaksi tulet, sitä enemmän pystyt kuulemaan.” — Rumi

Sunnuntaina 6.9. on Auringon ja perääntyvän Saturnuksen kvinkunssi tuo viikonlopun sisäiseen teemaan vielä oman, hienovaraisen sävynsä. Kvinkunssi on aspekti, joka synnyttää tarpeen säätää, mukauttaa ja muuttaa jotakin, jotta kaksi hyvin erilaista psyykkistä voimaa voivat löytää uudenlaisen suhteen. Aurinko symboloi tietoista minuutta, elinvoimaa ja sitä suuntaa, jossa haluamme ilmaista itseämme ja tulla näkyviksi. Saturnus puolestaan liittyy rajoihin, vastuuseen, aikaan, rakenteisiin ja niihin sisäisiin vaatimuksiin, joiden kautta opimme kasvamaan. Kun Saturnus on perääntyvä, sen katse kääntyy erityisesti sisäänpäin. Nyt kohtaamme oman sisäisen auktoriteettimme. Aspekti voi nostaa esiin kysymyksen siitä, kenen ehdoilla elämme. Millaisia velvollisuuksia olemme sisäistäneet? Kenen ääni puhuu mielessämme silloin, kun sanomme itsellemme, ettemme saa levätä, epäonnistua, hidastaa tai poiketa totutulta polulta? Saturnuksen varjopuoli voi näyttäytyä sisäisenä kriitikkona, joka yrittää pitää meidät turvassa vaatimalla jatkuvasti enemmän. Se voi saada meidät uskomaan, että meidän täytyy ansaita arvomme suorituksilla, vastuunkannolla tai täydellisellä kontrollilla. Auringon tehtävä ei kuitenkaan ole täyttää Saturnuksen asettamia vaatimuksia loputtomasti. Sen tehtävä on löytää oma elävä keskuksensa. Voimme kysyä, mistä sisäisestä vaatimuksesta, roolista tai ankaruudesta olemme valmiita irrottautumaan. Saturnus kutsuu tarkastelemaan niitä rakenteita, jotka olemme joskus rakentaneet suojaksemme, mutta jotka saattavat nykyhetkessä tuntua enemmän kahleilta. Ehkä meidän ei tarvitse purkaa koko rakennusta. Ehkä riittää, että huomaamme, missä kohtaa se on käynyt liian ahtaaksi. Sunnuntain energia ei siis pyydä meitä tekemään enemmän, vaan kuuntelemaan tarkemmin, mitä sisäinen auktoriteettimme todella sanoo. Onko sen ääni viisas ja rakentava – vai onko se vanha pelko, joka yrittää pitää meidät tutussa?

“Ole kärsivällinen kaikkea sitä kohtaan, mikä sydämessäsi on ratkaisematta, ja yritä rakastaa itse kysymyksiä.” —Rainer Maria Rilke

Tiistaina 8.9. Venuksen harmoniset aspektit Kuunnoususolmuille auttavat meitä tarkastelemaan uudelleen omaan arvomaailmaamme, ihmissuhteisiimme ja siihen, mikä elämässämme todella tuntuu merkitykselliseltä, liittyviä teemoja. Venuksen yhteys Kuunnoususolmuun voi avata näkökulmaa siihen, millaiset valinnat tukevat sitä suuntaa, johon olemme elämässämme kasvamassa. Kyse voi olla myös sisäisen arvomaailman ja yksilöitymisen välisestä suhteesta. Olemmeko rakentaneet elämämme sen varaan, mitä ympäristö pitää arvokkaana, vai tunnistammeko jo paremmin sen, mikä on meille itsellemme aidosti merkityksellistä? Venuksen tehtävä ei ole ainoastaan tuoda elämään mielihyvää ja läheisyyttä, vaan auttaa meitä tunnistamaan, mikä resonoi oman sisäisen totuutemme kanssa. Kuunnoususolmu puolestaan osoittaa symbolisesti suuntaa, johon olemme kasvamassa. Kun Venus liittyy tähän pisteeseen, pienetkin valinnat voivat saada tavallista suuremman merkityksen: mitä valitsemme rakastaa, mihin käytämme aikaamme, millaisia suhteita ylläpidämme ja mille annamme oman energiamme? Tämä voi olla hienovarainen mutta tärkeä vaihe irrottautua vanhoista arvoista, jotka eivät enää vastaa sitä, kuka olemme nyt. Näin Venuksen ja Kuunnoususolmujen yhteys tukee viikonlopun vähenevän Kuun teemaa: ennen uuden syklin alkamista voimme pysähtyä arvioimaan, mitä haluamme todella ottaa mukaamme seuraavaan vaiheeseen ja mikä saa jäädä vanhaan sykliin.

“Se, mikä antaa elämälle merkityksen, ei ole se, mitä saamme elämästä, vaan se, mitä annamme sille.” — Viktor E. Frankl

Torstaina 10.9. Venus siirtyy skorpionin merkkiin ja muodostaa opposition perääntyvään Khironiin. Tämä tuo viikon lopulle syvän ja intensiivisen sävyn, joka nostaa pintaan erityisesti rakkauteen, läheisyyteen, omaan arvoon ja haavoittuvuuteen liittyviä teemoja. Venus skorpionissa ei tyydy pinnallisiin vastauksiin. Se haluaa nähdä, mitä tunteiden ja kiintymyksen alla todella tapahtuu. Skorpionin energia vie meidät suhteiden syvyyksiin ja voi paljastaa myös sellaisia kipeitä kohtia, joita olemme yrittäneet pitää piilossa – itseltämme tai toisilta. Perääntyvä Khiron kääntää katseen vanhoihin haavoihin. Kyse voi olla hetkestä, jolloin varjoon jäänyt haavoittunut puoli tulee näkyväksi juuri suhteiden ja läheisyyden kautta. Jokin tämän päivän tilanteessa voi herättää hyvin vanhan kokemuksen: tunteen riittämättömyydestä, torjutuksi tulemisesta, hylätyksi joutumisesta tai siitä, ettei omaa arvoa nähdä. Samalla se voi paljastaa, missä olemme suhteissamme luopuneet omista tarpeistamme tullaksemme hyväksytyiksi. Khiron muistuttaa, että haava voi toimia myös tietoisuuden porttina. Kun uskallamme kohdata sen, mikä meissä on herkkää ja suojatonta, meidän ei enää tarvitse rakentaa yhtä voimakkaita puolustusmekanismeja sen ympärille. Skorpionin Venus kutsuu katsomaan rehellisesti myös kiintymyksen varjopuolia. Ne kertovat siitä, missä kohtaa rakkaus on sekoittunut pelkoon. Tämä aspekti voi auttaa meitä tunnistamaan, millaista vanhaa tunne- ja suhdehistoriaa emme enää halua kuljettaa mukanamme. Kysymys on, voisimmeko oppia olemaan suhteessa omaan haavoittuvuuteemme ilman, että meidän tarvitsee enää hävetä sitä. Venuksen ja Khironin kohtaaminen voi lopulta avata hyvin syvän kysymyksen: Voinko rakastaa itseäni myös siitä kohdasta, joka ei ole ehjä, valmis tai täydellinen?

“Vanhus, Hän, joka tietää, on sisällämme. Hän menestyy naisen syvimmässä sielupsyykessä, muinaisessa ja elintärkeässä villissä Itsessä. Hänen kotinsa on tuo paikka ajassa, jossa naisen henki ja suden henki kohtaavat – paikka, jossa mieli ja vaistot sekoittuvat, jossa naisen syvällinen elämä rahoittaa hänen arkipäiväistä elämäänsä. Se on piste, jossa Minä ja Sinä suutelevat, paikka, jonka hengessä naiset kulkevat susien kanssa.”-Clarissa Pinkola Estés

Torstaina 10.9. myös Merkurius siirtyy neitsyen merkistä vaakaan, jolloin ajattelun ja kommunikaation sävy muuttuu. Neitsyen tarkasta, analyyttisestä ja yksityiskohtiin keskittyvästä mielestä siirrytään kohti vuoropuhelua, näkökulmien punnitsemista ja tasapainon etsimistä. Merkurius neitsyessä haluaa ymmärtää, miten asiat toimivat ja mitä pitäisi korjata. Vaa'assa huomio siirtyy siihen, miten asiat vaikuttavat suhteisiin ja miten erilaiset näkökulmat voidaan sovittaa yhteen. Nyt ei ole enää yhtä tärkeää löytää yhtä oikeaa vastausta, vaan oppia kuuntelemaan myös toisenlaista totuutta. Merkuriuksen siirtyminen vaakaan voi kuvata sisäistä dialogia. Psyyken eri puolet voivat tulla näkyviksi ikään kuin sisäisinä keskustelijoina: yksi haluaa yhtä, toinen toista. Sen sijaan että yrittäisimme nopeasti ratkaista ristiriidan, voimme antaa vastakkaisten puolien puhua toisilleen. Integraatio ei synny siitä, että toinen puoli voittaa, vaan siitä, että molemmat tulevat kuulluiksi. Tämä sopii hyvin yhteen Uudenkuun kynnyksen kanssa. Ennen kuin aloitamme uuden syklin, voimme tarkastella myös omaa tapaamme puhua itsellemme ja toisille. Ovatko sanamme rakentamassa yhteyttä vai ylläpitämässä vanhoja vastakkainasetteluja? Osaammeko ilmaista oman näkemyksemme niin, että samalla pystymme kuulemaan toista? Merkurius vaa'assa kutsuu myös tarkastelemaan sisäisen kriitikon ja sisäisen sovittelijan välistä suhdetta. Neitsyen vaiheessa olemme voineet nähdä hyvinkin tarkasti, mikä ei toimi. Nyt on aika kysyä, mitä voimme tehdä sillä ymmärryksellä. Kaikkea ei tarvitse korjata. Joskus seuraava askel on hyväksyä keskeneräisyys ja löytää rauha asioiden välille.

“Kun kaksi persoonallisuutta kohtaa, se on kuin kaksi kemiallista ainetta: jos reaktio tapahtuu, molemmat muuttuvat.” — Carl Jung

Lempeää Vanhankuun vaihetta!  Johanna

Teoskuva; Emmi Vuorinen