Hypnoksen kosketus

Kuu viimeistee kiertoaan. Perjantaina 15.9. on Uusikuu, joten sitä ennen on viimeisen neljänneksen aika. Vanhan Kuun vaihe on luonteeltaan sisäänpäin kääntynyt. Siinä on hiljentynyttä viisautta, vaikka se välillä tuntuu myös raskaalta ja työläältä.

Perääntyvän Merkuriuksen ja Auringon konjunktio on aloittanut Merkuriuksen uuden vaiheen. Perääntyvän Jupiterin kolmion myötä Merkurius voi löytää uudenlaisia polkuja toteuttaakseen itseään. Uudenkuun päivänä Merkuriuksen perääntyvä vaihe päättyy, joten sitä ennen on hyvä miettiä asioita, joita haluaa saattaa päätökseen.

”Jotkut uskovat, että kiinni pitäminen tekee vahvaksi, mutta joskus irti päästäminen tekee.” -Herman Hesse

 

 

Venuksen perääntyvä vaihe on päättynyt. Venus ja Juno ovat konjunktiossa leijonan merkissä. Venuksen ja Junon sekstiili Marsille tuntuu, vaikka se vahvistuu vielä. Venuksen energiat pääsevät pikkuhiljaa vapautumaan, mutta vielä ei ole täyden irrottelun aika. Venuksen ja Junon neliö Jupiteriin tarkentuu Uudenkuun myötä. Silloin vahvistuu myös kolmio perääntyvään Khironiin. Uudenkuun aikaan Mars ja Khiron ovat oppositiossa, joten hyvä katsoa, ettei mene liiallinen tahtotila edellä. On hyvä tunnistaa ne tekijät, jotka ovat sydämen arvojen mukaisia. Jos kyseiset asiat eivät tunnu etenevän, on otettava aikaa pysähtyäkseen niiden äärelle ja katsottava niitä uusin silmin. Kaikella on aikansa ja joskus tärkeimmät oivallukset voivat jäädä kiireen jalkoihin.

"Syvimmässä merkityksessään varjo on näkymätön saurian häntä, jota ihminen edelleen vetää perässään. Huolellisesti amputoituna siitä tulee mysteerien parantava käärme."  -Carl Jung

 

 

Uudenkuun kartalla on leija suurkuvio, jossa on mukana Neptunus, Uranus sekä Pluto. Kaikki kolme vahvinta planeetta ovat perääntyvässä vaiheessa. Uudenkuun tunnelmiin palaamme paremmin ensi viikolla, mutta on hyvä tunnistaa mitä kohti menemme loppu neljänneksen aikana. Ajassa on monin paikoin hidas ja unenomainen tunnelma. Se ohjaa meidät tiedostamattoman mielen alitajuisiin maailmoihin.

”Valveilla olevilla yksi yhteinen maailma, mutta nukkuessaan jokainen kääntyy omaan maailmaansa.” - Herakleitos

Hypnos on kreikkalainen unen jumala, joka jää usein parrasvalojen ulkopuolelle. Silti hänen roolinsa on merkittävä. Olemmehan unessa ison osan elämästämme.

Hypnoksen äiti oli yön jumalatar Nyks ja isä pimeyden jumala Erebos. Hänen kaksoisveljensä oli lempeän ja rauhanomaisen kuoleman jumala Thanatos. Hypnos asui Tartaruksessa Lethen eli unohduksen joen varrella. Kreikkalaiset pyysivät Hypnosta apuun, kun he kärsivät unettomuudesta. Muinaiset kreikkalaiset arvostivat unta monin eri tavoin. Ihminen pääsi parhaimmillaan unen aikana lepäämään ja palautumaan. Tällöin päärooliin nousee ihmisen alitajuinen puoli, johon voimme unien kautta saada syvemmän yhteyden.

Hypnos oli lempeä jumala. Hänen avullaan ihmiset pääsivät lepäämään elämän koettelemusten keskeltä. Joka yö Hypnos avasi kaksi porttia, jotta hän pääsi Oneiroksien eli unelmien henkien kanssa matkustamaan ihmisten luo. Hornin portti avasi mahdollisuudet profeetallisille unille, kun taas norsunluuportin kautta tulivat petolliset ja harhaanjohtavat unet. Siinä missä Hypnos auttoi nukahtamaan, Oneirokset toivat unelmia ja unia. Hypnos käytti unohduksen jokeen kastettua unikon oksaa vaivuttaakseen ihmisiä syvään uneen.

Ovidiuksen mukaan Oneirokset olivat Pasithean ja Hypnoksen lapsia. Jokaisella heistä oli oma tehtävänsä. Ensimmäinen pojista oli Morfeus. Hänellä oli kyky muuttaa muotoaan monin eri tavoin. Hän pystyi vaihtamaan sukupuolta ja ottamaan tarvittaessa minkä tahansa ihmisen muodon.  Toinen pojista oli Fobetor, joka hallitsi painajaisia sekä valheellisia unia. Hän ilmeni eläinten muodossa. Kolmas pojista oli Fantasos, jonka osa-alueeseen kuului fantasiat ja illuusiot. Hän esiintyi erilaisten esineiden ja konkreettisten asioiden kuten kivien kautta. Neljäs pojista oli Ikelos, jonka osaksi jäi realistiset ja todelliset unet.

Jumalat ja jumalattaret tarvitsivat myös Hypnoksen apua. Hera (Juno) pyysi Hypnosta nukuttamaan miehensä Zeuksen (Jupiterin) hyökätäkseen tämän aviotonta poikaa Herkulesta vastaan. Kun Herkules oli palaamassa Troijasta, Hera vapautti hallitsemattomat tuulet valloilleen. Zeus heräsi kesken unien ja lähti raivoissaan etsimään Hypnosta. Hypnos pakeni äitinsä turviin ja lopulta selvisi pelkällä varoituksella.

Myöhemmin Hera pyysi Hypnokselta jälleen apua. Hypnos kieltäytyi, kunnes Hera lupasi, että hän saisi levon, meditaation ja rentoutumisen jumalattaren Pasithean vaimokseen. Tämän jälkeen Heran vietellessä Zeusta Hypnos vaivutti tämän uneen. Zeuksen nukkuessa Hera muutti Hypnoksen linnuksi, jotta tämä pääsi lentämään Poseidonin (Neptunuksen) luo. Zeus oli päättänyt, että jumalat eivät osallistuisi Troijan sotaan, joten Heran kieroilut muuttivat sodan suuntaa. Tällä kertaa Hypnos ei jäänyt teostaan kiinni.

Muinoin Delfoin oraakkelissa toimi papittaria, joiden uskottiin olevan Auringon jumala Apollonin sanansaattajia. Papittaret saivat unenomaisessa tilassa Hypnoksen avulla vastauksia Apollonilta. Hypnos toi myös näkyjä profeetoille. Siinä missä Aurinko (Apollon) valaisee, se voi myös valollaan sokeuttaa. Joskus asiat voivat olla niin itsestään selviä, ettemme enää näe niitä kirkkaasti. Tällöin voimme kääntyä öisen temppelin äärelle, jotta kuulisimme mitä alitajunta yrittää meille viestittää. Monet mystikot ja taiteilijat ovat käyttäneet tätä muuntunutta olemassaolon tilaa kaiken lähteenä.

Yön syvyyksissä on parantava lähde. Välillä se antaa meidän levätä ja palautua, kun taas toisinaan se puskee kaiken stressin ja kuonan painajaisten muodossa. Alitajunta työstää kaikkea kokemaamme ja pyrkii jäsentämään palasia oikeille paikoille, vaikka se ei aina tuntuisikaan siltä. Joskus unet kertovat asioita, joita emme muuten osaisi ottaa huomioon. Vanhan Kuun aikaan käännymme enemmän sisäisten maisemien äärelle. Onko jotain, mitä voimme tuoda sieltä ohjenuoraksi elettävään elämään ja päivämaailmaan?

"Uneksija ja hänen unelmansa ovat samat... unessa henkilöityvät voimat ovat niitä, jotka liikuttavat maailmaa." -Joseph Campbell

Kaunista viikonloppua! Johanna

 

Teoskuva; Tiina Poutanen