Täysi nolla on täynnä mahdollisuuksia.

`Meidän täytyy olla halukkaita hankkiutumaan eroon suunnitellusta elämästä, jotta voimme elää sitä elämää, joka odottaa meitä.´ -Joseph Campbell

Meillä kaikilla on menneisyys niin hyvässä kuin haasteessakin. Monet pelot sekä uhkakuviot ovat muistoja menneisyydestä. Se ei tarkoita että ne tulevat tapahtumaan tulevaisuudessa. Käsittelemättömät pelot, häpeän tunteet ja epäonnistumiset tai riittämättömyyden tunteet ovat sokeita pisteitämme, mitkä voivat vaikuttaa valintoihimme tai siihen ettemme juuri uskalla uskoa mahdollisuuksiimme. Näin ei tarvitse olla. C.G.Jung on tutkinut ja luonut syvyyspsykologiaa `varjotyöskentelyn` kautta. Tunnistamalla varjomme, voimme eheytyä sekä löytää meissä olevia voimavaroja, mistä emme ennen ole mahdollisesti olleet tietoisia. Hänen mielestään psyykemme estää meitä näkemästä varjojamme selkeästi, on hyvä miettiä tätä teemaa laajemmin. Jos mietimme kohtaamiamme tilanteita ja tapahtumia koko elämän mittasuhteessa, voimme katsoa toistuvatko tietyt teemat kerta toisensa jälkeen, vai ovatko ne muuttuneet ja rakentuneet uuteen suuntaan. Mitkä ongelmat tulevat usein esille? Osaanko olla se, joka koen olevani? Millaisia ihmissuhteita elämässäni on? Toistuuko niissä samankaltaisia teemoja? Usein avaimet ovat lähempänä kuin luulemmekaan. Ne tulevat esille tavallisessa arjessa ja kohtaamisissa. Vastuunottaminen tuo itsenäisyyttä, mikä vaikuttaa onnistumistunteeseen sekä kehittymiseen. Siinä missä maailma muuttuu, meidän olisi tarkoitus muuttua mukana. Se on luonnollinen tarve ja liittyy siihen että olemme osana ja mukana tätä jatkuvaa muutosta. En tarkoita että meidän tulisi aina olla tekemässä jotain, vaan meidän tulisi olla läsnä ja hereillä itsemme ja elämän suhteen. Sokeiden pisteiden ja pelkojen kohtaamisen tarkoitus ei ole vaikeuttaa elämäämme, vaan pikemminkin päinvastoin, antaa meille muutoksen avaimet käyttöön. On paljon mitä me voimme tehdä itsemme ja näin myös maailman eteen. Meillä kaikilla on mahdollisuus löytää oma voimamme, oma paikkamme elämässämme ja tulla itseksemme, mitä missäkin hetkessä olemme. Jungin mukaan voimakkain sielullinen energia kumpuaa ihmispersoonallisuuden tiedottomista syvyyksistä. Se on se palo, mikä saa meidät toimimaan parhaan kykymme mukaan. Tässä välissä kirjoitan astrologisesta ajasta, muta lopuksi palaan vielä pohtimaan Jungin ajatusmalleja lisää.

Antoine de Saint-Exupéryn sanoin; `Ihminen kantaa sisällään jotakin itseään suurempaa.`

Auringon kolmio Plutolle sekä Junolle vahvistaa ja voimistaa, sitä mihin kyseisen energian keskitämme. Tämän suhteen kannattaa olla varsin tietoinen. Tämä ei ole enää ihan vahvimmillaan, mutta koska kyseessä on varsin voimakas kuvio, sen tuntee kyllä. Palon löytäminen jotain tekemistä tai toimintaa kohtaan voi luoda varsin vahvaa elämäniloa. Samanaikaisesti Marsin kolmio Jupiterille laajentaa ja herättää meidät haluamaan muutosta, kun taas Venuksen sekä Jupiterin oppositio pistää puntaroimaan arvomaailmaa ja miettimään kuinka paljon nauttii omassa elämässä olevista asioista. Tuntuuko oma elämä hyvältä? Mitkä osa-alueet vaativat muutosta? Auringon sekä Khironin eli haavoittuneen parantajan välinen sekstiili auttaa eheytymään ja voimistumaan. Merkuriuksen sekä Uranuksen yhtymä, Merkuriuksen siirtyessä oinaasta härän merkkiin, auttaa löytämään uudenlaista yhteyttä niin luontoon kuin itsessä olevaan `visionääriin`. Mitä hulluimpia ideoita voi nousta mieleen. Olisikin toivottavaa antaa kaiken ideoinnin tulla vapaasti pintaan. Se, mitä sitten lähtee toteuttamaan, selviää kyllä matkan varrella. Marsin ja Neptunuksen neliö antaa luvan hieman määrittelemättömään ajelehtimiseen eli etsimiseen, vaikkei aivan tietäisi mitä edes olisi etsimässä. Ja viimeisenä, vaikkei vähäisenä, on mainittava Saturnuksen ja Uranuksen kolmio, mitkä tekevät positiivisia kulmia myös niin Kuunylä- kuin alasolmuille. Vastuu ja vapautuminen. Tietoisen mielen kohtaaminen ja vahvistuminen. Tässä olisi mahdollisuus nähdä monia pareja sekä vastapareja, mitkä tukevat toisiaan tasapainohakuisesti. Näiden teemojen perusteella heräsi ajatus kirjoittaa Jungin ajatuksista, koska hän on tehnyt valtavan arvokasta työtä symboliikan, varjotyöskentelyn ja syvyyspsykologian suhteen.

Se, mikä on suuressa, on myös pienessä. Jung on tutkinut kerrosmaista sielunelämää, mikä pitää sisällään;
1) Tietoisuuden alue, minä itse
2) Henkilökohtainen tiedoton
3) Kollektiivinen tiedoton/tajuton

Jungin teoriassa arkkityypit eli alkumielikuvat, muodostavat kaikille ihmisille yhteisen kollektiivisen alitajunnan. Hänen mukaansa meidän on kohdattava niin kollektiivinen kuin oma henkilökohtainenkin alitajunta, jotta voimme `tulla omaksi itseksemme`.

Tietoisuuden alueella ajattelu sekä tunne ovat vastaparit, samoin kuin aistiminen ja intuitio. Näiden neljän tasapaino olisi tavoiteltava tila. Tämän avulla voimme löytää psyykkistä realistisuutta. Tämä pitää sisällään asioita, joita jo tiedostamme.

Henkilökohtainen tiedoton pitää sisällään tiedostamattomat muistot, varjot. unet, henkilöt, joihin varjot provosoidaan. Tämä aiheuttaa luonnollista torjuntaa. Sekä tietoisuuden alue että henkilökohtainen tiedoton ovat kollektiivisen tiedottoman sivutuotteita.

Kollektiivinen tajuton/tiedoton on alkuperäinen. Se saattaa tulla esille unien kautta tai vaikkapa vaaratilanteita kohdatessa. Siihen liittyvät aidot vaistot, voima, vietti, alkukantaisuus, objektiivinen sielunelämä, toisten kanssa samankaltaiset kokemukset, arkkityypit/käsitteet sekä mytologia. Se on sielun elämän syvin kerrostuma, emmekä saa siihen välttämättä helposti yhteyttä. Oikein ymmärrettynä se edustaa sielullista terveyttä ja elämän viisautta. Jungin kollektiivioppi perustuu fysiologisesti perittyyn aivostruktuuriin. Suhteellisen samat kysymykset ovat kaikkialla ja meillä kaikilla.

Jung on sanonut; `On itä ja länsi ja välissä rautaesirippu, siinä kaikki. Sama asetelma on meissä kaikissa. Tietoinen ja tiedoton, niiden välissä rautaesirippu. Sanat ovat tyhjiä, jos niiden takana ei ole tekoja. Olen korostanut yksilöllisyyttä yksinkertaisesti siksi että jos yksilö ei tee jotain, niin kukaan ei tee sitä. Ellen minä tee sitä, ei kukaan muukaan tee. Jos jotain on saatava aikaan, se voi tapahtua vain yksilön avulla, ei joukon. Jos teitä on monta, mietitte aina naapuriin katsoen, hänhän sen tietysti tekee. Ellen ota yksilöllisyyttäni vakavasti, en kykene tekemään, mitä minun pitäisi tehdä.

Lopuksi tuntemattoman miete; `Jumala loi kissan, jotta ihminen saisi silittää tiikeriä.`

Tiina Poutanen, 2016