Syksyn sumuiset tunnelmat.
"Äiti! Herää! Koko maailma on kadonnut!"
(Muumipeikko Tove JanssoninTaikatalvi kirjasta).
Siltä se välillä tuntuu. Joskus on myös vaikea tunnistaa omia
tunteitaan ja toiveitaan. Edessä olevat muutokset pelottavat, mutta
yhtäaikaisesti saattaa pelottaa se ettei mitään tapahtuisikaan. Että
kaikki jäisikin ennalleen. Muutos pyöräyttää pölyt nurkista. Emme voi
vain valita tiettyjä osia siitä, vaan se tuo mukanaan muitakin asiaan kuuluvia
tekijöitä. Olen usein miettinyt mikä siinä pelottaa eniten. Onko se menettämisen
pelko? Epävarmuus, hallitsemattomuus vai mahdollisesti jopa alitajuinen
onnistumisen pelko? Ihmisessä on niin paljon tasoja, että jos johonkin
osa-alueeseen kohdistetaan valo, se näyttää myös samojen asioiden toisetkin
ääripäät sekä rinnakkaiset asiat. Osa niistä on sokeita pisteitä, mitkä saakin
nousta pintaan, mutta niitä ei kannata uskoa. Käsitellä kyllä kannattaa.
"Onko Mörkö sammuttanut auringon!?" (Muumipeikko Tove Janssonin
Taikatalvi-kirjasta).
Kaikilla meillä on omat mörkömme. Ne ovat meissä itsessämme. Usein
saamme niistä kiinni toisten ihmisten tai olosuhteiden kautta. Astrologisesti
Aurinko edustaa tietoisuutta. Ajassa oleva Neptunuksen oppositio Auringolle
sekä Kuunnoususolmulle sumentaa tietoisuuttamme, mutta ei tietenkään vie
sitä pois. Samanaikainen Marsin sekä Saturnuksen neliö Neptunukselle tuo
mukanaan ahdistusta siitä että asiat menevät `jääräpäisesti` omia latujaan,
vaikka kuinka oma tahtotila yrittäisi muuta. Aivan kuin voimakas pyörtyväinen
hiuksissa, minkä saattaa saada hetkeksi kuriin. Siis vain hetkeksi. Aina välillä
on hyvä kyseenalaistaa asioita, tunteita ja omaa elämäänsä, jotta saa sen
päivitettyä nykyiselle tasolle. Raahaamme usein perässämme niin paljon
menneitä asioita, että ne vaikuttavat salakavalasti ja jarruttavasti
päätöksiimme. Tunne että olemme liian pienissä kengissä pitää tuolloin
paikkaansa. Olemme kasvaneet ja muuttuneet, eikä mennyt enää vastaa
tietyissä asioissa uutta minuuttamme. Kyseenalaistamiseen saattaa liittyä
menettämisen pelko. Tässä kohtaa kannattaa miettiä voiko kyse ollakin
saamisesta. Mitkä kaikkea uusi elämäntilanne mahdollistaa. Olen usein
huomannut myös että joskus konkreettiset asiat eivät edes muutu, mutta me
muutumme niissä. Huomaamme kuinka hyvin jotkut asiat ovatkaan tai että
emme missään nimessä haluaisi muuttaa niitä, vaan ne vastaavat meitä ja
toiveitamme. Joskus pelkällä kyseenalaistamisella voi saada paljon
aikaiseksi. Auringon sekä Pluton kolmio antaa voimaa käsitellä esille tulevia
asioita sekä tiedostaa ne uudella tavalla. Vaikka Merkurius perääntyy 22.9
saakka, se ei tarkoita ettemmekö voisi päästä asioihin kiinni. Pikemminkin
vanhojen asioiden loppuun saattaminen joko konkretian tai mielentasolla
saa aikaan sen että meillä alkaa olla tilaa uusille asioille. Merkuriuksen sekä
Jupiterin yhtymä antaa mahdollisuuden laajentaa näkökantoja ja näille
tuleva Khironin oppositio haastaa käsittelemään menneisyyden kipupisteitä,
eikä vain lakaisemaan niitä maton alle. Välillä se voi tuntua kuin ottaisi
askelen eteenpäin ja samoin tein peruuttaisi, mutta sekin on liikettä ja
harvoinpa elämä olisi yksisuuntainen onnistumiskokemus kenellekään.
Kitkalla on tarkoituksensa. Se on mahdollisuus.
"Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa
vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut
levolliseksi." (Tuutikki Tove Janssonin Taikatalvi-kirjasta).
The Isle of Morpheus, Mari Nieminen, 2015