Kylmästä lämpimään.
Väsymykset ja liialliset tiiliskivet hartioilla tuntuvat
elettävällä viikolla varsin vahvasti. Ja saavat toki tuntuakin.
Silloin kun käännymme sisäänpäin rakentavalla tavalla, voimme
löytää itsestämme semmoista sisäistä viisautta, mikä voisi jäädä
helposti `neljän ruuhkan jalkoihin`. Ajallisesti viikkoa voisi kuvastaa
Tarot korttien Erakko. Viisasta, vuorimaista kestävyyttä, mihin yhdistyy
lyhdyssä oleva valo. Aivan kuin majakka yössä, se näyttää suuntaa mitä kohti
mennä, vaikka eteneminen olisikin hieman normaalia hitaampaa ja kankeampaa.
Sisäinen liekkimme vahvistaa ja auttaa löytämään oikeanlaisen tasapainon
elämämme suhteen. Alussa kirjoitin liiallisista tiiliskivistä, mutta on myös tärkeä
muistaa kuinka paljon saamme onnistumiskokemusta kun onnistumme jossain
mikä ei ole meille itsellemme itsestäänselvyys. Kyse voi olla hyvin pienestä ja
arkisesta asiasta, kuten pienestä lenkistä, soitosta läheiselle tai jonkin pitkään
tekemättä olleen asian tekemisestä. Usein ne pienimmiltä tuntuvat asiat juuri
jäävät `isompien` asioiden jalkoihin ja näitä `tekemättömien asioiden listoja`
varmasti jokaisella riittää. Enkä koe että niitä tulisi edes yrittää saattaa loppuun.
Aina kun jotain lähtee, jotain tulee tilalle ja tämä on normaalia elämänkiertoa.
Toki tämä yllä oleva neuvo koskee ahdistuksen tunnetta. Jos pimeys ja väsymys
vaivaavat, yllä oleva neuvo voi olla hyvä. Jos taas osaat levätä ilman syyllisyyden
tai turhautumisen tunnetta, anna mennä vain. Lepää kynttilän valossa. Ota vaikka
jalkakylpy, hyvä kirja ja kuppi lämmintä juotavaa. Tämän viikon tarkoitus on
ladata akkuja, jotta voimme seurata paremmin majakan valoa ja jopa nauttia siitä.
Astrologisesti ensiviikon teemana on Auringon ja Neptunuksen haastekulma sekä
Auringon ja Saturnuksen yhtymä. Koska sumuvaroitus varoittaa kivikoista, voimme
oppia säätelemään voimavarojamme oikealla tavalla. Kuin kulkisimme rantaan
hyvän kartan opastuksella. Se sisäinen voima ja oppi jää meihin. Saturnuksen
perusenergiaan kuuluu kestävät rakenteet ja hiljentyminen.
Mary Catherine Bateson on sanonut;
Kuoleman ajoitus, niin kuin tarinan loppu, muuttaa sitä edeltäneiden
tapahtumien merkityksen.
Tämä voi kuulostaa ehkä raskaaltakin, mutta koen tämän laajemmalta näkökannalta
helpottavaksi. Usein kesken tilanteiden ja raskaiden hetkien, koemme muutoksen
loputtomaksi ja itsemme voimattomiksi. Kun asiat ovat saavuttaneet `tienpäänsä`,
matka näyttäytyykin hyvin erilaisessa valossa. Osaamme nähdä kokonaisuuden
eri valossa ja ymmärtäneet matkan merkityksen. Aivan kuin maratonin juoksu, sitä
juostessa ei tasan varmasti ole samoissa fiiliksissä kun maaliviivan jälkeen. Toki
on hyvä miettiä, milloin rahkeet riittävät ja milloin on vetäytymisen sekä sisäistämisen
aika. Sen elämä tuppaa opettamaan.
Kuva ja toteutus Meri-Kukka Vilèn, Kotiovi, 2014